Kahvilla Navetassa

Lähdimme sunnuntaiselle vaunukävelylle Raunistulaan, suuntana kahvila Navetta. Raunistula on vain lyhyen kävelymatkan päässä Aivoparin lähtöruudusta, mutta viime kävelykierroksestamme tässä suloisessa kaupunginosassa oli ehtinyt kulua yli vuosi. Rinteiden ja kallioiden täyttämä alue on todella kaunis, joskin kunnostustöiden takia auki revityt tienpinnat vähentävät idyllin tavanomaista loistoa. Emme ole kyttääjiä, mutta näillä pikkuteillä on mukava viettää aikaa kauniita pihoja ja rakkaudella laitettuja puutarhoja katsellen. Olemme me vähän kyttääjiä. Pihaidyllikyttääjiä.

Osuimme paikalle tapahtumarikkaana päivänä: kävellessämme kohti kahvilaa bongasimme pihakirppiksen ja  Konsan kartanossa meneillään olevan Kylvöjuhlan. Kyllä, Kylvöjuhlan. Toisaalta, on ne Neitsytperunafestivaalitkin sieltä tulossa. Ja eilen oli Porkkanat korvissa -festaripäivä. Kaikkea sitä. Kartanon pihalla oli tusinan verran kojuja, joissa myytiin kaikennäköistä käsintehtyä. Sivuutimme juhlahumun (aisti sarkasmin pieni ja hento ote) ja siirryimme Navettaan. Takaovesta pääsi näppärästi lastenvaunujen kanssa sisään.

Kahvila Navetta löytyy Raunistulasta.

Navettarakennus on kutsuvan näköinen: punatiilinen ja hirsipuinen tila on koristeltu lehmäaiheisilla tauluilla ja wanhoilla tavaroilla. Salissa kynttilät valaisevat herkkää hämärää. Kuinka onkin mahdollista luoda tyylikäs hämärä keskelle toukokuista auringonpaistetta? No jaa, kai se aidossa navetassa on ihan mahdollista. Söimme paikan päällä leivottua pullaa ja jogurttipiirasta kahvin kyljessä. Vaimo kommentoi tyytyväisenä pullan olevan kuin äidin leipomaa. Ja huomautti Puolisolle tämän blogitekstin nähtyään, että ehkä sen leipoja jonkun äiti onkin ja Vaimo on siksi todennäköisesti (taas) oikeassa. Vaikka on Saarioistenkin sössö äitien tekemää ruokaa. Onneksi jotkut äidit vaan donkkaa tykimmin.

Vierailumme aikana Navetassa ei ollut ruuhkaa, ja positiivisena yllätyksenä kahvilan omistajat tulivat tervehtimään ja jututtamaan meitä. Juoruilusta Aivoparin mieleen jäi erityisesti navettarakennuksen hulppea 108 vuoden ikä ja sen purku-uhka 1970-luvulla. Mukava täti ymmärsi vieläpä hyvän päälle ihastellessaan ja naurattaessaan Pikku-Karhua. Kaiken kaikkiaan vierailu Navetassa oli pehmoisen kotoisa kokemus. Joko pian mennään uudestaan?